Miltä se näyttää
Kutsu.
Mitä se on
Tapa, jolla monet italialaiset suhtautuvat muuhun maailmaan.
Italialaiset rakastavat matkustamista.
He lähtevät uteliaisuudesta, työn vuoksi tai huvikseen.
He käyvät kaukaisissa kaupungeissa, kuvaavat nähtävyyksiä ja löytävät uusia maisemia.
Mutta usein he tekevät jotain hieman kummallista.
He alkavat heti etsiä jotakin, joka muistuttaa kodista.
Espresson.
Pizzan.
Italialaisen ravintolan.
Supermarketin, josta saa parmesaania.
Muutaman päivän kuluttua kuulee lähes väistämättä lauseen:
“Però da noi…” — “Mutta meillä kotona…”
Eikä kyse ole vain ruoasta.
Sama koskee kahvia.
Leipää.
Aikatauluja.
Tapaa syödä lounasta.
Jopa sitä, miten katu ylitetään.
Italialainen tarkkailee maailmaa, mutta harvoin lakkaa vertaamasta sitä omaansa.
Ulkomaalainen saattaa pitää sitä nurkkakuntaisuutena.
Osittain se voi olla sitäkin.
Mutta kyse on myös jostakin muusta.
Italia rakentuu hyvin syvälle juurtuneista arkisista tavoista.
Niin syvälle juurtuneista, että ne muuttuvat näkymättömiksi.
Niiden olemassaolon huomaa vasta, kun ne puuttuvat.
Siksi moni italialainen ei anna matkakohteen muuttaa itseään kokonaan, vaan yrittää tiedostamattaan muuttaa pienen palan ympäristöstä joksikin tutuksi.
Avain ymmärtämiseen
Italialainen ei ota mukaansa vain matkalaukkua. Hän ottaa mukaansa oman tapansa elää.
Ja missä hän sitten onkin, hän yrittää aina vähän tuntea olonsa…
kuin olisi kotonaan.
