Miltä se näyttää
Jalkapallo-ottelulta.
Mitä se on
Jos jokin pystyy saamaan italialaiset samalle puolelle, se on jalkapallomaajoukkue.
Se on yllättävää, sillä muun ajan italialaiset ovat erinomaisia jakautumaan leireihin. Jokaisella kaupungilla on ylpeytensä, jokaisella alueella kilpailijansa ja jokaisella kellotornilla vakaumus siitä, että se on hieman parempi kuin naapurinsa.
Sitten tulee jokin aivan tavallinen ilta.
“Stasera gioca l’Italia.”
Yhdeksänkymmenen minuutin ajaksi paikallisylpeys menee tauolle. Väittelyt pohjoisesta ja etelästä, parhaasta kaupungista ja omasta seurajoukkueesta muuttuvat yhtäkkiä toissijaisiksi. On vain yksi paita.
Siksi, kun maajoukkue viettää pitkän keskinkertaisen kauden, italialaisista tuntuu kuin he menettäisivät jotain, joka ulottuu jalkapalloa pidemmälle.
Toki sillä välin rakastumme tennikseen, lentopalloon ja yleisurheiluun. Löydämme lajeja, joita kuukautta aiemmin tuskin seurasimme, ja juhlimme jokaista italialaista mestaria kansallissankarina.
Mutta se on erilaista innostusta.
Tennis voi antaa meille mestarin. Lentopallo maailmanmestaruuden. Yleisurheilu ennätyksen.
Vain jalkapallo pystyy antamaan italialaisille tunteen, että he ovat kaikki yhtä aikaa samalla puolella.
Muut urheilulajit täyttävät ohjelmiston.
Jalkapallo täyttää tyhjiön.
Tilanne
— Hai visto la finale di pallavolo?
— Bellissima.
— E Wimbledon?
— Fantastico.
— Quindi ormai segui tutto?
— No.
— E allora?
— Sto aspettando che torni forte l’Italia.
Tulkinnan avain
Italialaisille jalkapallo ei ole vain kansallisurheilu. Se on paikka, jossa he enemmän kuin missään muualla oppivat tuntemaan olevansa yksi kansakunta.
