Miltä se näyttää
Lupaus olla pian yhteydessä.
Mitä se oikeasti on
Jos italialainen päättää keskustelun sanoihin ci sentiamo, älä vielä juokse tarkistamaan puhelintasi.
Hän saattaa soittaa huomenna.
Tai ensi kuussa.
Tai ei koskaan.
Ja kummallista kyllä, kaikissa kolmessa tapauksessa lause on edelleen täysin pätevä.
Ulkomaalaisesta se voi kuulostaa lupaukselta. Onhan ajatus tulevaisuudessa: olemme yhteydessä.
Italialaiselle se on kuitenkin paljon useammin hyvästelykaava: tyylikäs tapa olla muuttamatta keskustelun loppua lopulliseksi sulkemiseksi.
Pelkkä ciao saattaisi tuntua melkein liian jyrkältä.
Ci sentiamo jättää mahdollisuuden auki.
Se ei kerro milloin.
Se ei kerro miten.
Se ei kerro, kumman pitäisi tehdä ensimmäinen aloite.
Se sanoo vain, että jos tiemme joskus taas kohtaavat, kummallekaan ei jää tunnetta siitä, että jotain olisi jäänyt kesken.
Hassuinta on, että molemmat tuntevat pelin säännöt.
Kun kaksi tuttavaa hyvästelee toisensa lämpimällä ci sentiamo! -huudahduksella, kumpikaan ei usein oikeasti odota puhelimen soivan.
Ja jos kuluu kuukausia tai vuosia, kumpikaan ei ajattele toisen rikkoneen lupausta.
Koska lupaus ei oikeastaan koskaan ollut asian ydin.
Tarkoitus oli jättää suhde hyvään tilaan.
Italialaiset eivät mielellään sulje ovia.
He jättävät ne mieluummin raolleen.
Tilanne
— Oli mukava nähdä taas.
— Samoin.
— Allora, ci sentiamo.
— Certo, ci sentiamo.
Neljä vuotta kuluu.
Eräänä päivänä he törmäävät sattumalta lentokentällä.
— Oho, katso kuka siinä on! Mitä kuuluu?
Kumpikaan ei koe tarvetta sanoa:
”Anteeksi, en koskaan soittanut.”
Tulkinnan avain
Italialaisille ci sentiamo ei kuvaa tulevaa tapaamista. Se on lempeä tapa estää hyvästelyä kuulostamasta jäähyväisiltä.
