Miltä se näyttää
Lämmöllä lausuttu lause.
Mitä se oikeasti on
Pala italialaista hyvinvointijärjestelmää.
Italiassa vierailevat ulkomaalaiset huomaavat nopeasti yhden asian.
Isovanhempia on kaikkialla.
Koulujen porteilla.
Puistoissa.
Jonossa lastenlääkärillä.
Supermarketissa lapsenlapsi kädestä pitäen.
Ensimmäinen selitys on lähes aina sama:
”Ihanaa. Italialaiset ovat todella läheisiä perheidensä kanssa.”
Se on totta.
Mutta vain puolet tarinasta.
Italia kuuluu maailman pitkäikäisimpiin maihin. Monella lapsella on siksi onni kasvaa isovanhempien ollessa yhä läsnä. Italian erityispiirre ei kuitenkaan ole vain se, että isovanhemmat elävät pitkään.
Vaan se, että he jatkavat työntekoa.
He eivät saa palkkaa.
He saavat puheluita.
”Mamma, riesci a prendere Matteo all’asilo?”
”Papà, puoi aspettare il tecnico del gas?”
”Ci tenete i bambini un paio d’ore?”
”Passi tu in farmacia?”
Monissa italialaisperheissä kaksi vanhempaa pystyy työskentelemään kokopäiväisesti, koska kaupungin toisella puolella on kaksi eläkeläistä, jotka ovat jo järjestäneet oman päivänsä uudelleen.
He vievät lapsenlapset kouluun.
Valmistavat lounaan.
Hoivaavat heitä sairaana.
Pitävät heistä huolta kesälomien aikana.
Mahdollistavat vanhempien ylityöt.
Tämä ei ole satunnaista apua.
Se on järjestelmä.
Siksi Italiassa isovanhemmat eivät ole vain perheen vanhimpia.
He ovat yksi sen näkymättömistä infrastruktuureista.
Moni tulkitsee tämän läsnäolon pelkästään kulttuuriseksi ilmiöksi.
Todellisuudessa se on myös taloudellinen.
Päivähoitopaikkoja ei aina ole riittävästi.
Palvelut ovat kalliita.
Työpäivät pitkiä.
Perhe mukautuu.
Ja lähes aina ensimmäinen numero, johon soitetaan, ei ole lastenhoitajan.
Se on isoäidin.
Tai isoisän.
Tällä kaikella on tietenkin hintansa.
Moni italialainen isovanhempi huomaa, ettei eläke tarkoita vapaa-aikaa vaan uutta työtä. Sitä ei vain kutsuta työksi.
Tilanne
— Ciao mamma, scusa... faccio tardi.
— Dimmi.
— Riesci a prendere Luca all'asilo?
— Certo.
— E magari tenerlo fino alle sette?
— Va bene. Gli preparo anche qualcosa da mangiare.
On tiistai.
Avain ymmärtämiseen
Italiassa isovanhemmat eivät ole vain perheen muistia. He ovat osa sitä mekanismia, jonka avulla perhe ylipäätään toimii. Ehkä oikea kysymys ei olekaan, miksi he ovat niin läsnä, vaan miten koko maa toimisi, jos he huomenna päättäisivät jäädä oikeasti eläkkeelle.
