Miltä se näyttää
Joku on menossa pelaamaan ottelua.
Mitä se on
Kun Italiassa joku scende in campo — “astuu kentälle” — hyvin usein mitään kenttää ei ole olemassakaan.
Ei nurmea. Ei palloa. Ei pukuhuoneita.
Sen sijaan on ihminen, joka teki vielä eilen jotain aivan muuta ja on tänään päättänyt, että maa tarvitsee juuri häntä.
Ilmaus tarkoittaa suoraan politiikkaan lähtemistä, mutta siinä on enemmän teatteria kuin tavallisessa ehdolle asettumisessa.
Ei vain asetuta ehdolle.
Astutaan kentälle.
Ikään kuin politiikka olisi jo huonosti alkanut ottelu ja joku nousisi katsomosta sanomaan:
Selvä. Nyt minä pelaan.
Ilmaus oli tietenkin olemassa jo aiemmin. Mutta vuonna 1994 Silvio Berlusconi teki siitä lopullisesti poliittista kieltä ilmoittaessaan politiikkaan lähdöstään kolmella Italiassa erittäin kuuluisaksi tulleella sanalla:
«Ho scelto di scendere in campo.» — “Olen päättänyt astua kentälle.”
Siitä lähtien kenttä on pysynyt Italiassa paikallaan.
Sinne astuvat yrittäjät, tuomarit, professorit, pormestarit, televisiopersoonat ja kuka tahansa, joka haluaa viestiä, ettei hän vain ilmoita ehdokkuudestaan.
Hän on tulossa.
Ja ennen kaikkea hän tulee aina siksi, että tilanne vaatii sitä.
Kukaan ei astu kentälle sanomalla:
“Haluaisin varman palkan, hieman näkyvyyttä ja ehkä hoitaa pari omaa asiaani.”
Se ei kuulostaisi kovin valtiomiesmäiseltä.
Kentälle astutaan maan vuoksi. Muuttamaan asioita. Vastuuntunnosta. Koska sivusta ei enää voi vain katsella.
Se, että maan pelastaminen ja oman aseman järjestäminen sattuvat joskus kulkemaan samaan suuntaan, on niitä onnellisia yhteensattumia, joita italialainen demokratia ei mielellään tutki liian tarkasti.
Sitten alkavat vaalikampanja, liittoumat, mielipidemittaukset ja keskusteluohjelmat.
Ja yhtäkkiä ymmärtää, miksi sitä kutsuttiin kentäksi.
Avain ymmärtämiseen
Italian candidarsi kertoo, mitä teet.
Scendere in campo kertoo, millaisena haluat muiden kuvittelevan hetken, jolloin päätit tehdä sen.
