Miltä se näyttää
Ilmaus, jota italialaiset muka hokisivat jatkuvasti, mieluiten elehtien pastakattilan ääressä.
Sellainen asia, jonka luulisi elävän lähinnä amerikkalaisissa Italia-elokuvissa, viiksekkäiden putkimiesten peleissä ja ruotsalaisissa musikaaleissa.
Mutta tällä kertaa stereotypia on totta.
Mitä se on
Italialaiset todella sanovat “Mamma mia!”. Ja aika usein.
Ongelma on ymmärtää, mitä se juuri sillä hetkellä tarkoittaa.
Se voi ilmaista ihastusta, inhoa, pelkoa, ärtymystä, epäuskoa tai täydellistä epätoivoa.
Teknisesti kaksi sanaa. Käytännössä kokonainen tunteiden käyttöjärjestelmä.
Käännös auttaa vain vähän. Intonaatio ratkaisee.
Tilanne
Jotain tapahtuu. Ei ole väliä mitä.
Se voi olla upeaa, kamalaa, järjettömän kallista, noloa tai vain hyvin italialaista.
Italialainen katsoo, arvioi ja valitsee: “Mamma mia.”
Toimii aina.
Tulkinta-avain
ABBA ei keksinyt Mamma Mia! -ilmaisua. Ei Super Mariokaan.
He vain ymmärsivät asian, jonka italialaiset tiesivät jo:
oikealla intonaatiolla kaksi sanaa riittää kommentoimaan melkein mitä tahansa.
Tällä kertaa, hyvät ulkomaalaiset, jatkakaa vain. Me todella sanomme niin itsekin.
