Miltä se näyttää
Aperitiivi sushin kanssa.
Mitä se oikeasti on
Milanolaisen aperitiivin evoluution viimeinen vaihe.
Jossain vaiheessa joku päätti, että 20 euron maksaminen cocktailista oli liian yksinkertaista. Hinta tarvitsi perustelun. Siispä sushi.
Ei välttämättä hyvää. Ei välttämättä japanilaista. Ei välttämättä tunnistettavaa. Mutta mustalle lautaselle se asetellaan suurella itsevarmuudella.
Aperisushi yhdistää kolme Milanon suurta intohimoa: tarpeettoman kalliin juoman, lähes olemattoman ruoan ja niiden muuttamisen elämykseksi.
Miten se toimii
Varaus on 19.30. Kello 19.47 saapuu cocktail, jossa on poltettua rosmariinia, kurkkua, roseepippuria, tuntematon marja tai Porta Romanan yksiön kokoinen jääkuutio.
Hinta: 20 euroa.
Sitten tulee neljä uramakia. Ei per henkilö. Neljä. Pöytä tutkii niitä kuin Genevessä neuvoteltaisiin tulitauosta.
Joku sanoo: ”Tilataanko jotain jaettavaa?” Siitä alkaa todellinen aperisushi.
Ratkaiseva yksityiskohta
Pöydän alla on 180 euron lenkkarit, 14 euron näkymättömät sukat ja kymmenen varvasta. Illan mittaan niistä tulee tapahtuman tärkein kulttuurisisältö.
Toisen cocktailin, neljän uramakin ja työpuhelupäivitysten jälkeen ei ole paljon tehtävää. Istutaan ja katsellaan kenkiä. Omia. Muiden. Joskus suoraan varpaita.
Milano on tehokas kaupunki: se pystyy muuttamaan täydellisen tekemättömyydenkin asiaksi, johon tarvitaan varaus.
Tyypillinen lause
”Mennäänkö aperisushille?”
Se ei tarkoita: Haluatko sushia? Vaan: Haluatko käyttää 46 euroa syömättä illallista ja palata kotiin epämääräisen verkostoitumisen tunteen kanssa?
Huomio ulkomaalaiselle
Älä mene nälkäisenä. Aperisushin tarkoitus ei ole ruokkia. Tarkoitus on olla paikalla.
Jos kotimatkalla klo 22.15 tekee yhtäkkiä mieli kebabia, olet viimein ymmärtänyt Milanoa.
Tulkinnan avain
Aperisushi ei ole ateria. Ei edes aperitiivi. Se on vapaaehtoinen vero sosiaalisesta kuulumisesta, joka maksetaan ginillä, riisillä ja lohella.
Ja seuraavana lauantaina palaat. Uusi paikka on avattu. Se on fusion. Kuulemma aivan järjetön.
