Miltä se näyttää
Hieman rosoinen tapa sanoa huono tuuri.
Teoriassa siinä kaikki.
Teoriassa.
Mitä se oikeasti tarkoittaa
Sfiga on täysin mahdollinen, tilastollisesti selitettävä ja silti henkilökohtaisesti täysin kohtuuton tapahtuma.
Ei riitä, että jokin menee pieleen.
Sen täytyy mennä pieleen epäilyttävän täsmällisesti.
Pesit juuri auton?
Saharan hiekkaa.
Ostit lipun, jota ei voi palauttaa?
Kuume.
Löysit vihdoin parkkipaikan?
Tilapäinen pysäköintikielto.
Lapsi kaatuu sata kertaa eikä mitään käy.
Sitten hän kaatuu 30 sentin korkeudelta ja murtaa juuri etuhampaan.
Se ei ole enää tavallista huonoa tuuria.
Se on sfiga.
Se hyvin italialainen osa
Italialaisilla on hienostunut suhde sfigaan.
He eivät usko siihen.
Mutta ennen kaikkea he eivät halua haastaa sitä.
On lauseita, jotka ovat kieliopillisesti täysin oikein mutta joita järkevä ihminen ei sano ääneen:
”Kaikki menee nyt tosi hyvin.”
”En ole ollut tänä vuonna kertaakaan kipeänä.”
”Outoa, ei ruuhkaa.”
”Lapset nukkuvat vihdoin.”
Silloin jonkun on puututtava heti:
”Älä sano noin.”
Liian myöhäistä.
Sanoit jo.
Sfigan vastainen protokolla
Elämme tietenkin 2000-lukua.
Meillä on satelliitteja, tekoälyä ja täsmälääketiedettä.
Siksi italialainen koskettaa rautaa.
Joku koputtaa puuta.
Joku käyttää anatomisempaa menetelmää, jota emme tässä käsittele.
Tärkeintä on palauttaa kosminen tasapaino, jonka viisi minuuttia sitten rikkoi henkilö, joka sanoi:
”Ei tässä mitään tapahdu.”
Huono tuuri vs sfiga
Huono tuuri on junasta myöhästyminen.
Sfiga on se, että juna on yhä laiturissa, juokset ovelle ja näet sen sulkeutuvan suoraan nenäsi edessä.
Kuljettajan katsoessa sinua.
Huono tuuri harmittaa.
Sfiga antaa tarinan kerrottavaksi.
Avain ymmärtämiseen
Sfiga on kohta, jossa fatalismi, taikausko ja tilastotiede lakkaavat riitelemästä keskenään.
Se on italialainen tapa antaa sattumalle tarkoitus.
Emme oikeasti ajattele, että maailmankaikkeudella on jotain meitä vastaan.
Mutta joskus
se voisi olla vähän vähemmän tarkka.
Sfigan hyvä puoli
Sfigalla on myös sosiaalinen tehtävä.
Kun italialainen kertoo epätodennäköisen ketjun pieniä katastrofeja, hän ei välttämättä kaipaa ratkaisua.
Hän ei halua kuulla, että ”tilastollisesti tämä voi tapahtua”.
Hän tietää.
Hän haluaa jonkun tunnustavan epäonnen laadun.
Kuuntele.
Arvioi.
Nyökkää hitaasti.
Ja lausu lopullinen tuomio:
”Madonna, che sfiga.”
Mitään ei ole ratkaistu.
Mutta ainakin sinä olit oikeassa.